Perhepeti

Updated: Oct 22, 2021

Heti alkuun lisään disclaimerin, että perheen nukkumisjärjestelyt ovat puhtaasti henkilökohtainen valinta. Blogiteksti on suunnattu perheille, jotka nukkuvat tai ovat kiinnostuneet perhepedissä nukkumisesta enkä oleta, että se olisi kaikille oikea valinta. Perhepetiin liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja ja turvallisuuskysymyksiä, joita pyrin tässä blogitekstissä valottamaan. Juuri turvallisuussyistä suosittelen kuitenkin jokaista odottavaa perhettä tutustumaan turvalliseen perhepetiympäristöön, sillä suuri prosentti vanhemmista päätyy jossain vaiheessa ainakin hetkellisesti ottamaan vauvan vuoteeseensa. Vauva sylissä nukahtaminen tuolissa tai sohvalla EI OLE TURVALLISTA, joten ennakoi yöheräilyistä seuraavaa väsymystä ja tee sängystä turvallinen paikka vauvalle vaikka et pidempää suhdetta perhepetiin suunnittelisi. Tekstin lopusta löydät suositukset turvalliseen nukkumiseen perhepedissä.


Miksi perhepeti?


Nisäkkäitä voidaan jaotella pesäviipyisiin sekä pesäjättöisiin. Pesäviipyisten kantoaika on usein lyhyt ja ne tuottavat paljon jälkeläisiä kerralla, jotka syntyvät myös hyvin avuttomina. Tällaisia nisäkkäitä ovat esimerkiksi koirat ja kissat. Jälkeläiset viipyvät pesässä sisarustensa kanssa, kunnes ovat kehittyneet tarpeeksi selvitäkseen ulkomaailmassa. Emo viettää synnytyksen jälkeen paljon aikaa ravinnon haussa ja käy ruokkimassa jälkeläisiään vain muutaman kerran päivässä. Pesäviipyisten maito onkin erityisen rasvapitoista, jolloin se pitää pidempään nälkää. Pesäjättöisten nisäkkäiden kantoaika taas on pidempi ja ne ovat synnyttyään aisteiltaan verrattain hyvin kehittyneitä. Emo synnyttää useimmiten vain yhden jälkeläisen kerrallaan. Jälkeläiset kykenevät usein joko kävelemään heti synnyttyään tai ripustautumaan emoonsa ja pesäviipyisistä poiketen ne kulkevatkin kaikkialle emonsa perässä. Tämä mahdollistaa sen, että jälkeläiset syövät tiheästi. Pesäjättöisten maito eroaa pesäviipyisistä koostumukseltaan, sillä se on vähärasvaisempaa ja sen sijaan sisältää enemmän hiilihydraatteja. (Ball 2021)


Miten tämä biologian oppitunti liittyy mihinkään? Stay with me.

Ihminen kuuluu ominaisuuksiltaan pesäjättöisiin nisäkkäisiin. Ihmisen aivot ovat kuitenkin muita pesäjättöisiä nisäkkäitä suuremmat ja niiden kehittyminen on hitaampaa. Ihmislapsen aivot vastaavatkin syntyessään vain 25%:ia aikuisten aivoista, siinä missä muilla kädellisillä prosenttiosuus on 50%. Ihminen syntyy siis neurologisesti huomattavasti muita pesäjättöisiä kehittymättömämpänä eikä kykene synnyttyään vielä seuraamaan tai ripustautumaan emoonsa. Muiden pesäjättöisten tapaan ihmislapsi syö kuitenkin usein ja energiansa se käyttää alkuun pääasiassa aivojen kypsymiseen. Ihminen onkin jälkeläisiään kantava laji. Muiden kädellisten tapaan ihmisen jälkeläisellä on synnynnäinen odotus olla jatkuvassa fyysisessä kontaktissa hoitajaansa, joka ruokkii ja huolehtii hänestä. Länsimaisen kehityksen ulkopuolella vauvat ja äidit ovat usein kontaktissa ympäri vuorokauden ja eri kulttuurit ovat kehittäneet erilaisia tapoja kantaa vauvaa mukana samalla, kun suorittavat päivittäisiä askareitaan. Länsimaissa sen sijaan olemme yrittäneet teknologiankin avulla rohkaista vauvoja sietämään yksin oloa ja jättämään heidät kehtoonsa, aivan kuin he olisivat pesäviipyisiä nisäkkäitä. Nykykulttuurimme odotukset vauvan unesta ovat näin aika suuressa ristiriidassa biologiamme kanssa. (Ball 2021)

Perhepedin hyvät puolet kulkevat siis käsi kädessä erityisesti imetyksen kanssa. Perhepedissä vauva käy rinnalla useammin turvaten maidon riittävyyttä ja edelleen vauvan kasvua. Perhepeti edistää myös imetyksen kestoa, sillä perhepedissä nukkuneet imettävät kaksi kertaa todennäköisemmin vauvojaan vielä puolen vuoden iässä. (Baby Sleep Info Source)


Vaikka perhepedissä nukkuva vauva havahtuu useammin yön aika rinnalle, saavat perhepedissä sekä imettävät äidit että vauvat tutkitusti enemmän unta kokonaisuudessaan, kuin erillään nukkuvat (Kendall-Tackett 2018). Tämän arvioidaan johtuvan rintamaidon unta edistävistä hormoneista, joiden ansiosta imettävä vanhempi ja vauva nukahtavat nopeammin sekä siitä, että vauva pystyy ruokailemaan myös nukkuessaan. Perhepeti edistää imetystä ja imetys taas laskee sekä vauvan riskiä kehtokuolemaan että imettävän vanhemman riskiä masennukseen. Perhepedissä vanhempi auttaa myös säätelemään vauvan elintoimintoja, josta lisää vähän myöhemmin.


Siinä missä perhepedillä on positiivisia vaikutuksia imetykseen ja vice versa on kuitenkin näyttöä siitä, että perhepedissä nukkuvat imettämättömät vanhemmat saavat vertaisiaan vähemmän unta sekä kärsivät useammin uupumuksesta ja ahdistuksesta (Kendall-Tackett 2018). Luonnollisesti vanhempi on kuitenkin itse paras henkilö määrittämään, mikä järjestely edistää parhaiten perheen hyvinvointia. Suositusten valossa kuitenkin paras muoto perhepedistä ei-imettävälle vanhemmalle ja vauvalle on ns. sivuvaunujärjestely, jossa vauva nukkuu omalla alustallaan vanhemman vieressä.


Kulttuuri ja historia


Monissa kulttuureissa perhepeti tai vähintäänkin huoneen jakaminen on normi ainakin niin kauan, kun lasta imetetään. Esimerkiksi Japanissa tämä järjestely voi kestää kuitenkin usein teini-ikään saakka. Kuitenkin myös perhepedin vastaisen kampanjoinnin ykkösmaassa Yhdysvalloissa perhepedin on tutkittu olevan yleistä – vanhemmat eivät vain uskalla avoimesti kertoa siitä ja monet raportoivat osan totuutta eli vauvan nukkuvan kehdossaan, vaikka siirtyisi osaksi yötä vanhemman viereen nukkumaan. (McKenna 2020). Länsimaista perhepedissä nukkuminen on yleisintä Ruotsissa, jossa myös SUID-tilastot ovat alhaiset (Bartick & Tomori 2018, Möllborg ym. 2011, Welles-Nystrom 2005). Jälkimmäiseen voi olettaa vaikuttavan korkeat imetysluvut, laadukas terveydenhuolto ja neuvolajärjestelmä, pitkä vanhempainvapaa sekä tupakoinnin vähentyminen (Cassels 2018).


Länsimaissa vauvojen nukuttaminen omaan vuoteeseensa on kuitenkin pääasiallinen normi ja tämä näkyy puhtaasti jo populaarikulttuuriakin seuraamalla. Mistä tämä kehitys juontuu? Ensimmäisten perhepedin vastaisten kampanjoiden arvioidaan ajoittuvan 500 vuoden taakse Euroopan suuriin kaupunkeihin käydessä ilmi, että osa köyhälistön vanhemmista tahallisesti tukehduttivat vauvansa perhepedissä kontrolloidakseen perheen kokoa. Katoliset papit tuomitsivat tämän jälkeen perhepedissä nukkumisen. Yksi syy vauvojen siirtämiseen kauemmaksi vanhemmistaan on tietenkin vaurastuminen. Ennen elettiin ahtaasti eikä yksinkertaisesti ollut mahdollista nukkua eri huoneissa, mikä on tilanne edelleen monissa osissa maailmaa. (McKenna 2020)


Individualismin ihannointi sekä behaviorismin nousu vauhditti myös ajatusmurrosta siitä, miten vauvoja tulisi hoitaa ja itsenäistää heitä varhain. 1900-luvun alkupuoliskolla lääkärit nousivat auktoriteetiksi lastenhoidon suhteen jakaen neuvojaan mm. kiertävinä luennoitsijoina sekä lastenhoito-oppaissa:


”Käsittele vauvaa mahdollisimman vähän. Käännä se kyljeltä toiselle, ruoki se, vaihda vaipat, pidä se lämpimänä ja jätä se yksin. Itku on ehdottoman olennaista hyvien, vahvojen keuhkojen kehittymisen kannalta. Vauvan pitäisi itkeä pontevasti useita kertoja päivässä.” Lääkäri William Sadler kirjassa The Mother and Her Child, 1916
”Älä koskaan halaa tai suukota lapsia, älä anna heidän istua sylissä. Jos pakko, anna yksi suukko päälaelle nukkumaan mennessä. Kättele aamulla… Kokeile tätä. Viikossa huomaat, kuinka helppoa on olla objektiivinen lapsen suhteen ja samaa aikaa ystävällinen. Sinua tulee hävettämään se imelä, sentimentaalinen tapa, jolla käyttäydyit aiemmin” Behaviorismin isäksi tituleerattu psykologi John B. Watson kirjassa Psychological Care of Infant and Child, 1928

Vauvojen nukuttaminen erillään yhdistettynä siihen, että saman katon alla asuu useimmiten enää ydinperhe ja vanhemmat ovat pääasiassa yksin vastuussa lapsistaan, on vauhdittanut erilaisten uni-interventioiden kehittämistä. Merkittävä katalyytti oli äitien siirtyminen työelämään ja unikoulujen synnyinmaassa Yhdysvalloissa äitiysloma on edelleen vain maksimissaan kolme kuukautta.


Jatkuvasti yöllä sängystä nouseminen rauhoittelemaan tai syöttämään vauvaa, nukuttamaan hänet ja yrittämään saada itse unta vain herätäkseen hetken päästä toistamaan saman rumban, on ymmärrettävästi järjettömän raskasta ja pidemmällä tähtäimellä kestämätöntä. Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että unikoulut ovat nousseet valtavirtaan ratkaisuksi ongelmaan. Kyseenalaistan kuitenkin vauvojen kouluttamisen trendin sen sijaan, että etsisimme ratkaisuja siihen missä oikea ongelma on: vauvojen biologisista tarpeista vieraantuneessa kulttuurissa, asenteissa ja odotuksissa sekä tukiverkostojen puutteessa.


Yhteys SIDSiin?


SIDS eli kätkyt- tai kehtokuolema tarkoittaa alle 1-vuotiaan lapsen selittämätöntä kuolemaa, joka usein tapahtuu hänen nukkuessaan. SASS eli Sleep Associated Suffocation and Strangulation tarkoittaa nimensä mukaisesti vauvan menehtymistä nukkuessaan tukehtumisen tai kuristumisen seurauksena. SUID eli Sudden Infant Death on kattotermi molemmille edellisille, mutta useimmiten sitä käytetään tukehtumistapauksissa.


SIDSin riskiä nostavia tekijöitä osataan nimetä, mutta varsinainen syy on edelleen tutkijoilta hämärän peitossa. Yksi johtava teoria on, että se liittyy vauvan hermoston kypsymättömyyteen ja kyvyttömyyteen havahtua syvästä unesta. On mahdollista, että vauva voi nukahtaa kykenemättä heräämään ilman ulkoista stimulusta, koska hän ei ole kehittänyt vielä kykyä herättää itseään. SIDS-riski vähenee huomattavasti 4kk iässä ja edelleen 6kk jälkeen, kun vauvat alkavat kehittää tämän kyvyn. Kehittymättömät havahtumismekanismit ovat vielä todennäköisemmin ongelma yhdistettynä keskosuuteen. Tutkijat ovat löytäneet SIDSiin menehtyneiden vauvojen aivorungoista havahtumisesta vastaavien välittäjäaineiden poikkeavuuksia. (McKenna 2020)


SIDSin riskiä lisäävät ulkoiset tekijät voivat ennestään pahentaa alikehittynyttä havahtumiskykyä. Näitä tekijöitä ovat synnyttäneen vanhemman tupakointi raskausaikana ja vanhemman tupakointi ylipäänsä, yksinomainen korvikeruokinta, kehollisen kontaktin ja stimulaation puute, vatsallaan nukkuminen, keskosuus, kehon ylikuumeneminen ja nukkuminen eri huoneessa vanhemmista. On arvioitu, että jo seuraavaa kolmea ohjetta seuraamalla voitaisiin estää ainakin 60% SIDS-tapauksista: odottavan vanhemman savuttomuus raskausaikana ja vanhempien savuttomuus vauvan synnyttyä sekä vauvan imettäminen. SIDS-tapaukset laskivat jo yli 50%, kun 90-luvulla alettiin suosittamaan vauvojen nukuttamista selällään. Vatsallaan nukkuminen ei pelkästään lisää tukehtumisriskiä vaan se edistää pidempää syvää unta, joka on yhteydessä SIDS-riskiin. (McKenna 2020)

Perhepedin vastaisten suositusten lähde on AAP (American Association of Pediatrics) tai tarkemmin sen 10-12 lääkärin subkomitea ja ne perustuvat tilastoihin ja epidemiologisiin tutkimuksiin. Molemmista löytyy suuria puutteita. Jos vauva menehtyy vatsallaan aikuisen vuoteessa, syylliseksi tulkitaan tilastoissa perhepeti. Sen sijaan, että kuolinsyy olisi SIDS, sen merkitään olevan SUID. Vaikka vatsallaan nukkuminen on itsessään merkittävä riskitekijä SIDSille, sitä ei tässä kontekstissa ole huomioitu. Paitsi jos vauva menehtyy vatsallaan nukkuessaan kehdossa, syyksi merkitään SIDS. Samalla tavalla vaikka vanhempi olisi alkoholin vaikutuksen alaisena viedessään vauvan sänkyyn, tätä ei oteta tilastoinnissa huomioon. Toisin sanoen tilastot eivät tee eroa turvallisen ja turvattoman perhepedin välillä. (McKenna 2020)


AAP nojaa suosituksissaan tottakai myös tutkimuksiin. Sinänsä näkökulma on hyvin yksinkertainen: kuinka monet vauvat nukkuvat turvallisesti omissa vuoteissaan ja kuinka monet perhepedissä. Tilastoinnin suhteen on kuitenkin myös se ongelma, että tutkimusten mukaan yli 40% vanhemmista joko tietoisesti tai epähuomiossa valehtelevat vauvan nukkuvan omassa vuoteessaan perhepedin sijaan. Lisäksi eri maissa tehdyissä tutkimuksissa on paljon puutteita ja niistä puuttuu johdonmukaisuus, tutkimusdata ei ole verrattavissa eri tutkimusten välillä eikä aina saman tutkimuksen kontrolliryhmienkään sisällä. Esimerkiksi Pediatrics-lehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissa äidit nukkuivat sohvalla vauvojen kanssa ja nämä menehtymiset tulkittiin perhepetikuolemiksi. Loppupäätelmä artikkelissa oli, että perhepetiä tulisi välttää. On myös tutkimuksia, joissa vauva on nukkunut jossain vaiheessa vanhemman kanssa, mutta menehtynyt kehtoonsa. Nämäkin menehtymiset on tulkittu perhepedin syyksi. Lisäksi tutkimuksista puuttuu usein oleellista dataa. Useat perhepedin turvallisuuteen liittyvät riskitekijät jätetään kokonaan huomiotta, kuten alkoholinkäyttö. (McKenna 2020)


Miksi keskityn niin kovasti amerikkalaisten suositusten taustoihin? Koska Suomessakin Hoitotyön tutkimussäätiö julkaisi vuonna 2016 suositukset vauvan turvalliseen nukkumisympäristöön näiden AAP:n suositusten pohjalta (Hotuksen näyttösuosituksen päivitetystä versiosta lisää alempana). Kätilöliitto (2017) julkaisi hyvin perustellun vastineen, josta muutama poiminta:


”Suomalaisten synnytyssairaaloiden kielto nukuttaa vauvaa äidin vieressä sairaalassa vaikeuttaa varhaisen vuorovaikutussuhteen muodostumista vanhemman ja lapsen välille sekä imetyksen käynnistymistä ja imetyksen jatkumoa.”

”Näyttövinkin taustalla oleva yhdysvaltalainen suositus ei sovellu suoraan siirrettäväksi suomalaiseen terveydenhuoltoon ja yhteiskuntaan. Yhdysvalloissa kätkytkuolemia on yli yhdeksän kertaa enemmän 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden kuin Suomessa. Terveydenhuollon kattavuus ja väestön terveys ja koulutustaso poikkeavat toisistaan huomattavasti. Tämän vuoksi Näyttövinkin käyttämistä perheiden ohjauksen pohjana tulisi harkita tarkoin.”

Yhdysvalloissa perhepeti on arviolta viisi kertaa yleisempää afrikkalaisamerikkalaisten keskuudessa verrattuna muuhun väestöön. Samaan aikaan myös aasialaisamerikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten keskuudessa perhepeti on yleisempi, kuin valkoisen väestön. Kuitenkin siinä missä aasialaisamerikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten keskuudessa SIDS ja SUIDS ovat keskiarvoa harvinaisempia, ovat ne afrikkalaisamerikkalaisten keskuudessa tavallista yleisempiä. Perhepeti ei siis ole yhdistävä tekijä. Suuri osa afrikkalaisamerikkalaisista lapsista syntyy ennenaikaisina ja imetysluvut ovat n. 20% alhaisemmat valkoiseen väestöön verrattuna (johon löytyy oma historian painolastinsa syynä). Näiden SIDS-riskitekijöiden painoarvo näkyy erityisesti suurten kaupunkien köyhien keskuudessa, joille perhepeti ei myöskään ole valinta vaan käytännön sanelema pakko. Myös muita SIDSin riskitekijöitä esiintyy laajasti. (McKenna 2020)


Suomessa sosioekonomiset erot ovat huomattavasti kapeampia Yhdysvaltoihin verrattuna. Yhdyn Kätilöliiton näkemykseen siitä, että AAP:n suositukset eivät istu sellaisenaan meidän yhteiskuntaamme. Eivätkä ne kyllä toimi Yhdysvalloissakaan: perhepetien määrä tai niiden yhteydessä tapahtuneet tapaturmat ja kuolemat eivät ole kampanjoinnista huolimatta vähentyneet (McKenna 2020).


Vuonna 2014 brittiläinen National Institute for Health Care Excellence (NICE) kävi läpi 20 vuoden ajalta tutkimusaineistoa liittyen perhepetiin ja SIDSiin. Tuloksena perhepedin linkki SIDSiin ei korrelaatiosta huolimatta ole kausaalinen. Tämä johti Iso-Britannian sekä Australian muuttamaan politiikkansa perhepedistä tiedottamisen suhteen ja nämä maat keskittyvät nykyään perhepedin turvallisuustekijöistä tiedottamiseen sen totaalikieltämisen sijaan. (Marinelli et al 2020, Blair et al 2020)


Suomessa terveydenhuollon suhtautuminen perhepetiin vaihtelee nykyään huomattavasti. Osassa synnytyssairaaloista vauvan kanssa nukkumista kehotetaan vakavasti välttämään, osassa siihen rohkaistaan. Osa lastenneuvoloista varoittelee perhepedistä, osa rohkaisee toteuttamaan sitä nukkumismuotoa, mikä perheelle suinkin parhaiten omasta mielestään sopii. Suomessakin terveydenhuollon asenne tuntuu olevan usein joko tai eikä perhepetiin liittyviä turvallisuustekijöitä juurikaan käydä läpi.


Hoitotyön tutkimussäätiö päivitti vuoden 2016 suosituksensa huhtikuussa 2021 ja päivitetyssä versiossa huomioidaan johtopäätöksissä nyt myös perhepedin hyödyt imetyksen tukemisen näkökulmasta (Hoitotyön tutkimussäätiö 2021). Suppea viittaus ei kuitenkaan viidakkorummun mukaan näyttäisi ainakaan toistaiseksi vaikuttaneen laajamittaisesti suhtautumiseen perhepetiä kohtaan ja se jättää edelleen harkintavastuun terveydenhuollon ammattilaiselle. Tämä on haaste silloin, jos ammattilaisella ei ole itsellään riittävää tietoa aiheesta. Toivoisin tulevaisuudessa näkeväni kaikille tuoreille vanhemmille tarjotut yhtenäiset ohjeet turvallisesta perhepetinukkumisesta sillä kuten todettua, monet päätyvät jossain vaiheessa ainakin tilapäisesti ottamaan vauvan vuoteeseensa, vaikka päätös ei olisi alunperin harkittu.


Voiko perhepeti joissain tapauksissa madaltaa SIDS-riskiä?


Monessa kulttuurissa, jossa perhepeti on yleinen, ovat SIDS-luvut matalampia maailmassa ja turvallisessa perhepedissä imettämisellä on arvioitu olevan monia SIDSiltä suojaavia tekijöitä. Etenkin imettävä vanhempi tyypillisesti havahtuu mikäli vauvalla on jokin hätänä; hän ei hengitä, hän on ajautunut hankalaan asentoon tai jäänyt peiton alle. Yöimetykset kiihdyttävät maidontuotantoa ja imetys on tiheämpää. Nämä tekijät turvaavat imetystä, joka edelleen parantaa suojaa SIDSiä vastaan. Perhepedissä vauva herää useammin rinnalle, joka edesauttaa vauvaa pysymään kevyessä unessa (joka on vastoin luuloja pienelle vauvalle luonnollista ja tärkeää), tarjoten vauvalle runsaasti harjoitusta kehittää itsenäistä havahtumiskykyä. Tämä kuulostaa vanhemmista ikävältä: mehän olemme tottuneet haluamaan vauvan nukkuvan mahdollisimman sikeään ja pitkään! Pienillä vauvoilla ”hyvin nukkuminen” kuitenkin tarkoittaa havahtumista usein. Imetyksen lisäksi myös vanhemman liikehdintä ja kosketus lisäävät vauvan havahtumisia. Vauva saa tällöin paljon harjoitusta havahtumiseen ja uudelleennukahtamiseen. Kuten monessa muussakin vauvan itsesäätelyssä on hyvä muistaa: co-regulation leads to self-regulation. Verrattuna yksin nukkuviin tai korviketta syöviin vauvoihin, imetetyt perhepedissä nukkuvat vauvat viettävät enemmän aikaa 1-2 tason keveissä univaiheissa. Kuten mainittua, kevyt uni on fysiologisesti luonnollisempaa pienille vauvoille ja helpottaa havahtumista esimerkiksi hengityskatkoksen aikana. (McKenna 2020)


SIDS-riskin näyttöön nojaten asiantuntijat voivat tällä hetkellä suosittaa ainoastaan imettävien vanhempien jakavan vuoteen pienen vauvan kanssa. Imettävät vanhemmat hakeutuvat luonnostaan vauvaa suojaavaan C-asentoon (ks. kuva) ja imetetyt vauvat ovat ns. rintahakuisia pysytellen yleensä turvallisesti paikallaan äitiin päin kääntyneenä. Pelkästään korvikkeella ruokitut vauvat vaeltavat helpommin vuoteessa ja ei-imettävät vanhemmat asettavat vauvat usein nukkumaan omien kasvojensa tasalle, mikä on merkittävä riskitekijä tukehtumiselle. Tässä on ymmärrettävästi takana pelko siitä, että pyörähtäisi vauvan päälle yöllä, mutta tutkitusti suurempi riski vauvalle on vanhemman tyyny sekä mahdollinen vaeltaminen sängyn päätyyn, jolloin hän voi jäädä puristuksiin patjan ja päädyn/seinän väliin. (McKenna 2020)


McKenna (2020) vetoaa kuitenkin vanhempien omaan arvostelukykyyn ja ensisijainen turvallisuustekijä on aina perhepedissä nukkuvien vanhempien tietoinen päätös, että vauva nukkuu samassa vuoteessa. Lisäksi konsensus on, että 4kk ikäisestä vauvan on turvallista nukkua kenen tahansa turvallisen ja asiaan perehtyneen, tupakoimattoman ja päihteettömän aikuisen kanssa.


Evelyn B Thomanin tutkimuksessa apneasta kärsivät vastasyntyneet asetettiin nukkumaan keinotekoisesti hengittävän nallen viereen. Nalleille oli asennettu rintaan pumppu, joka oli ohjelmoitu nousemaan ja laskemaan jokaisen vauvan oman optimaalisen hengitysrytmin tahtiin. Vauvoilla oli keskimäärin 60% vähemmän pitkiä hengityskatkoksia, kun he nukkuivat nallen vieressä. Erään tutkimuksen mukaan muutkin nisäkkäät säätelevät hengitysrytmiään kuulohavaintojensa pohjalta. On myös esitetty, että hengityksen säätelyyn auttaa vanhemman ulos hengittämä hiilidioksidi, joka vauvan ollessa lähellä provosoi häntä uloshengittämään ja edelleen hankkiutumaan eroon hiilidioksidista. Myös vanhemman hengityksen fyysisen puhalluksen poskella on esitetty edistävän vauvan omaa hengityksen säätelyä. (McKenna 2020)


Turvallinen perhepeti


Oheisesta kuvasta löydät napakassa muodossa suositellut kriteerit perhepedissä nukkumiseen. Entä sitten itse vuode? Vuoteen tulisi olla tarpeeksi tilava ja patjan napakka. Huolehdi, ettei mihinkään vuoteessa (esimerkiksi patjan ja seinän väliin) jää rakoa, johon vauva voisi vaeltaa. Vauvalla olisi hyvä olla oma peitto, jotta hänelle ei tule liian kuuma eikä hänen kasvonsa vahingossakaan peittyisi vanhemman peitolla. Vuoteessa ei tulisi olla ylimääräisiä tyynyjä, vilttejä, pehmoleluja tai mitään muuta tukehtumisriskiä lisäävää. Sido pitkät hiukset kiinni ja pidä huoli, ettei vauvan lähelle pääse lemmikkieläimiä tai sisaruksia, jotka eivät osaa varoa häntä. Aseta vauva aina nukkumaan selälleen viereesi, rintasi tasalle. (McKenna 2020) Kauniita unia!

 

LÄHTEET: Baby Sleep Info Source. Durham Infancy & Sleep Centre. https://www.basisonline.org.uk Ball, H. 2021. Breastfeeding and Infant Sleep. Webinaari 7.6.2021.

Bartick, M. & Tomori, C. 2018. Sudden infant death and social justice: A syndemics approach. Matern Child Nutr., 15(1).

Blair, P., Ball, H., McKenna, J., Winter-Feldman, L., Marinelli, K., Bartick, M. 2020. Bedsharing and Breastfeeding: The Academy of Breastfeeding Medicine Protocol #6, Revision 2019. Breastfeeding Medicine. Vol.15. No.1.

Cassels, T. 2018. SUID, SIDS, and Poverty: Leaving Bedsharing Out of the Debate. Blogiteksti. Haettu 25.9.2021 osoitteesta https://evolutionaryparenting.com/suid-sids-and-poverty-leaving-bedsharing-out-of-the-debate/

Hoitotyön tutkimussäätiö 2021. Hotus näyttövinkki 4/2021. Haettu 22.10.2021 osoitteesta https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2021/04/nayttovinkki-4-2021-1.pdf

Kendall-Tackett, K. 2018. The Impact of Feeding Method and Infant Sleep Location on Mother/Infant Sleep, Maternal Depression, and Mothers Well-Being. Clinical Lactation,9(3):117-124.

Kätilöliitto. 2017. Kannanotto vauvan turvallisesta nukkumisesta. Haettu 25.9.2021 osoitteesta https://asiakas.kotisivukone.com/files/suomenkatiloliitto.kotisivukone.com/tiedostot/Vauvan_vieressa_nukuttaminen

Marinelli, K., Ball, H., McKenna, J., Blair, P. 2020. An Integrated Analysis of Maternal-Infant Sleep, Breastfeeding, and Sudden Infant Death Syndrome Research Supporting a Balanced Discourse. Journal of Human Lactation 1-11.

McKenna, J. 2020. Safe Infant Sleep: Expert Answers to Your Cosleeping Questions. 1. painos. Washington DC, USA: Platypus Media.

Möllborg, P., Wennergren, G., Norvenius, SG., Alm, B. 2011. Bed-sharing among six-month-old infants in western Sweden. Acta paediatr.,100(2):226-30.

Welles-Nystrom, B. 2005. Co-sleeping as a window into Swedish culture: considerations of gender and health care. Scand J Caring Sci.,19(4):354-60.

Wiessinger, D., West, D., Smith, L., Pitman, T. La Leche League International. 2014. Sweet Sleep: nighttime and naptime strategies for the breastfeeding family. 1. painos. New York, USA: Ballantine Books.

650 views0 comments

Recent Posts

See All