Uni - Vauvavuoden puhuttavin aihe

Updated: Sep 26, 2021

Minulle vinkattiin vastikään Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsemme-lehden listauksesta, josta löytyy MLL:n verkkosivujen vuoden 2020 katsotuimmat tekstit. Lapsen uneen liittyvät artikkeleita oli TOP10:ssä jopa neljä ja listan ensimmäisenä komeilivat kotiunikoulut (MLL 2021). Uniohjaajia on ilmestynyt viime vuosina runsaasti ja heitä näkee vierailijoina podcasteissa sekä Instagram-kanavilla puhumassa lapsen unesta. Facebookin suurimmassa suomalaisessa uniryhmässä on yli 17 000 jäsentä. Alle kaksivuotiaiden normaalia unikehitystä selvittäneen suomalaistutkimuksen mukaan noin kolmannes vanhemmista koki lapsellaan olevan uniongelmia, mutta suinkaan kaikki tapaukset eivät ole kliinisesti merkitseviä ja unihäiriöiden piiriin kuuluvia, vaikka lapsen unikäytös vanhemmille haasteita aiheuttaakin (Paavonen et al 2020).


Vanhempien näkemyksiä värittävät tutkitusti heidän omat odotuksensa, johon myös somella on nykyään suuri vaikutus. Koetut haasteet eivät katoa vaikenemalla ja on erittäin tärkeää, että unesta ja vanhempien jaksamisesta keskustellaan. Viime vuosina kuitenkin yleinen keskustelu on painottunut vahvasti ongelmanratkaisuun, mikä ei itsessään ole huono asia, mutta pyrimmekö tällä hetkellä ratkaisemaan oikeaa ongelmaa? Keskittymällä pelkästään korjaamaan vauvan (biologisesti normaalia) unikäytöstä siirrämme vastuun vanhempien hyvinvoinnista lapselle ja ylläpidämme epärealistisia odotuksia lapsen uneen liittyen. Kärjistetyt yleisohjeet auttavat toisia, mutta toisille ne aiheuttavat yhä enemmän epäonnistumisen tunteita ja stressiä, kun lasta ei saada asettumaan odotettuun muottiin.


Jokainen ihminen tarvitsee lepoa ja aikuisen unitarpeet ovat ihan erilaiset, kuin vauvan. Jokaisen ihmisen tarvitsee levon lisäksi saada täytettyä myös muita perustarpeitaan. Jokainen ihminen tarvitsee aikaa itselleen ja latautumiseen, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Jokaisen tarpeet ovat kuitenkin yhtä tärkeitä koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Vauvan tarpeita joutuu väkisin priorisoimaan vanhempien kustannuksella, mutta se ei tarkoita sitä, että niitä tulisi kokonaan laiminlyödä. Se on ikävä kyllä kuitenkin monen uupuneen vanhemman todellisuutta.


Mutta onko syynä lapsen unihäiriö? Ehdottomasti joskus. Usein ei.


Edellisessä kirjoituksessani viittasinkin tutkimukseen, jonka mukaan yksilökeskeisissä kulttuureissa esiintyy huomattavasti enemmän vanhempien uupumusta (Roskam et al 2021). Suomalaisvanhemmat olivat kertoneet vastauksissaan olevansa hyvin yksinäisiä ja vailla tukiverkkoja (JYU 2020). Olen huomannut myös omassa työssäni tukiverkostojen puutteen olevan merkittävin tekijä vanhempien kokemalle uupumukselle. Pärjäämisen kulttuurin ohella vaikuttavat alueesta riippuen myös tukipalvelujen riittämättömyys.


Sensitiivisyyden ja responsiivisuuden, eli vanhemman kyvyn tunnistaa lapsen tarpeita ja vastata niihin pääasiassa oikea-aikaisesti, merkitys turvalliselle kiintymyssuhteelle on kiistaton. Miksi siis uniasioissa pyrimme edelleen murentamaan varhaista vuorovaikutusta molemmista päistä: jättämällä vanhemmat vaille tukea ja keskittymällä tukahduttamaan lapsen viestintää? Asiantuntijat ovat todenneet vuorovaikutusta torjuvien menetelmien, kuten pistäytymisunikoulun, olevan kiintymyssuhteen näkökulmasta ongelmallisia, mutta vertaiskeskusteluissa ja monien uniohjaajien konsultaatioissa nämä menetelmät ovat edelleen voimissaan. Usein näitä perustellaan juuri vanhempien uupumuksella, mutta kaikki varsinaiset uni-interventiot vaativat voimavaroja ja kovilla menetelmillä voi olla myös negatiivisia vaikutuksia vanhempien psyykkiseen hyvinvointiin.


Juuri siksi, että uniohjaajina työskentelemme herkässä elämänvaiheessa olevien ja usein hyvin kuormittuneiden asiakkaiden kanssa, meidän tulisi olla erityisen herkällä korvalla sen suhteen, että pyrimme nimenomaan vähentämään asiakkaan kuormaa sen lisäämisen sijaan. Terveydenhuollon puolella puhumme katastrofoinnista, joka on yleistä myös unettomuuden suhteen ja uniohjaajina sanavalinnoillamme on merkitystä. Työskentelemme ihmisten kanssa ja uniohjaus on paljon paljon muutakin, kuin lapsen uniaikojen excelöintiä. Hyvän katsauksen nykyiseen unikulttuuriin tarjosi Yle maaliskuussa artikkelillaan ”Somessa leviää kirjavia ohjeita vauvojen unesta ja moni vanhempi päätyy pitämään unikouluja turhaan – ”Vauva huusi hätäänsä ja mietin, kuuluuko tämän tuntua näin pahalta”." (linkki artikkeliin: https://yle.fi/uutiset/3-11831533). Artikkelista käy hyvin ilmi kaikki ne huolenaiheet, joita itsellänikin on aiheesta on.


 

LÄHTEET:

Jyväskylän Yliopisto 2020. Yksilökeskeisyys altistaa länsimaiset vanhemmat uupumukselle. https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2020/12/yksilokeskeisyys-altistaa-lansimaiset-vanhemmat-uupumukselle (luettu 28.8.2021).

Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2021. Suosituimmat nettisivut. Lapsemme-lehti 1/2021.

Paavonen, J., Pesonen, A-K., Heinonen, K., Räikkönen, K., Almqvist, F. 2007. Hoivaten höyhensaarille – Positiivisten rutiinien menetelmä lasten unihäiriöiden hoidossa. Duodecim.

Paavonen, J., Saarenpää-Heikkilä, O., Moralez-Munoz, I., Virta, M., Häkälä, N, Pölkki, P., Kylliäinen, A., Karlsson, H., Paunio, T., Karlsson, L. 2020. Normal sleep development in infants: findings from two large birth cohorts. Sleep Medicine 69 (2020), 145-154.

Roskam, I., Aguiar, J., Akgun, E., Arikan, G., Artavia, M., Avalosse, H., Aunola, K., Bader, M., Bahati, C., Barham, E. J., Besson, E., Beyers, W., Boujut, E., Brianda, M. E., Brytek-Matera, A., Carbonneau, N., César, F., Chen, B. B., Dorard, G., Dos Santos Elias, L. C., … Mikolajczak, M. 2021. Parental Burnout Around the Globe: a 42-Country Study. Affective Science. Mar 18 : 1–22.

252 views0 comments

Recent Posts

See All