Vauvan temperamentti ja uni

Mitä on temperamentti? Temperamentti määritellään tavaksi, jolla ihminen toimii ja se vastaa kysymykseen, miten ihminen tekee sen, mitä hän tekee. Kuvailemme usein ihmisiä temperamenttipiirteiden kautta: X on rauhallinen/äkkipikainen/sinnikäs/ujo tms. Tämä johtuu siitä, että temperamentti on havaittavissa ulospäin helposti ja viittaa ihmisten välisiin eroihin. Arkikielessä viittaamme kuitenkin temperamenttiin usein virheellisen kapeasti esimerkiksi puhumalla, kuinka joku on ”temperamenttinen”. Tällä tarkoitetaan yleensä impulsiivista tai räiskähtelevää ihmistä, mutta kaikilla on kuitenkin temperamentti ja esimerkiksi rauhallisuus on myös temperamenttipiirre. Yksilöllistä temperamenttia ei voi myöskään arvottaa positiiviseksi tai negatiiviseksi asiaksi vaan se saa aina merkityksensä ympäristön kontekstissa ja sen asettamissa odotuksissa, joihin temperamentti joko sopii tai ei. (Keltikangas-Järvinen 2004).


Vauvan temperamentti on perimän ja sikiöaikaisten ympäristötekijöiden summa ja ihmisen persoonallisuus kehittyy tämän synnynnäisen temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena. Temperamentit on joskus jaettu temperamenttitutkimuksen uranuurtajien Alexander Thomasin ja Stella Chessin kuvauksen mukaan helppoon, hitaasti lämpenevään ja vaikeaan. Tarkoituksena on kuitenkin ollut vain korostaa jokaisen lapsen luonnollista erilaisuutta ja vähemmän arvottavia termejä ovat esimerkiksi vaikean sijasta voimakastahtoinen ja helpon sijasta sopeutuvainen. Vanhempien kokemukset vauvan ”vaikeudesta” tai ”helppoudesta” myös vaihtelevat riippuen heidän omasta temperamentistaan. Toisen vanhemman mielestä voi olla helppoa hoitaa lasta, joka ilmaisee nopeasti ja vahvasti tarpeensa. Toinen vanhempi taas voi kokea kyseisen lapsen vaativana ja vaikeahoitoisena. Reaktiotavoiltaan nopean vanhemman voi olla vaikea havaita vauvansa taipumusta reagoida hitaammin ja hän voi vaatia lapselta liian nopeaa reagointia, jolloin heidän toimintatapansa eivät sovi yhteen. Tällöin vauva voi turhautua ja muuttua rauhallisesta ärtyisäksi. Temperamentin ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita myöskään sitä, että lapsi saisi käyttäytyä miten tahansa temperamenttinsa varjolla, vaan yksilöllisyyden huomioimista kasvatuksessa sillä temperamenttipiirteet ovat suhteellisen pysyviä ja iästä sekä tilanteesta riippumattomia. Mikäli esimerkiksi lapsi suhtautuu pelokkaasti uusiin tilanteisiin ja ihmisiin, hän oppii iän mukana selviytymään näistä tilanteista ja sopeutumaan, mutta hän ei opi kuitenkaan nauttimaan yllätyksistä tai odottamaan innolla, että tapaisi uusia tuntemattomia ihmisiä. (Kronqvist & Pulkkinen 2007, Keltikangas-Järvinen 2004).


Ennen vuoden 1956 alkanutta pitkittäistutkimustaan Thomas ja Chess yrittivät Pavlovin mallin mukaista ehdollistamista eli pyrkivät saamaan vauvoja ehdollistumaan tiettyihin asioihin, kuten säännölliseen syömiseen ja unirytmiin. Kokeilu ei kuitenkaan toiminut laisinkaan. Tutkijat totesivat, että vauvat ovat synnynnäisesti biologisilta rytmeiltään niin erilaisia, että niitä on vaikea ellei mahdotontakin muuttaa ilman mahdollista haittaa. Tämän jälkeen Thomas ja Chess kiinnittivät huomiota siihen, miten äidit kuvailivat vauvojaan sekä keräsivät tietoa vauvan päivittäisestä arjesta: unirytmistä, käytöksestä ruokittaessa, kylvetettäessä jne. siirtyen yhä yksityiskohtaisempiin kuvauksiin vauvan käyttäytymisestä ja tilanteista, missä se ilmeni. Tutkijat alkoivat tämän myötä pitää vauvojen erilaisuuden tunnusmerkkeinä asioita kuten unen ja nälän rytmisyys, suhtautuminen uusiin ruokiin, suolen ja rakon toiminnan säännöllisyys, pukemisen ja riisumisen helppous, neuvolakäyntien sujuvuus, reaktiot sensorisiin ärsykkeisiin, vauvan aktiivisuus, reagointi uusiin ihmisiin, itkun määrä ja tyyli jne. Tutkimus johti lopulta vuosien kehittelyn tuloksena Thomasin ja Chessin temperamenttiteoriaan. (Keltikangas-Järvinen 2004).

Temperamentti on varsin aliarvioitu ja väärinymmärrettykin asia etenkin vauvojen suhteen ja vanhemmat kokevat helposti paineita, jos oman vauvan käytös ei vastaa somekuplan vertaisten reagointitapaa pohtien, mitä ovat tehneet väärin. Keltikangas-Järvistä mukaillen: siinä missä lasten yksilöllistä temperamenttia ymmärretään usein liian vähän, annetaan aikuisille joskus liiankin paljon anteeksi temperamenttiin vedoten. Seuraavaksi kuvauksia eri temperamenttipiirteistä ja kuinka niitä voi huomioida uniasioissa (lähteenä kouluttajani Isla-Grace ja pohjalla Thomasin ja Chessin temperamenttiteoria):


Aktiivisuus

Korkea: Tuntuu olevan jatkuvasti liikkeessä ja rauhoittuminen nukkumaan on hankalaa. Optimaalinen uni-ikkuna on usein lyhyt ja unimerkit voivat olla vaikeasti havaittavissa. Tuntee vahvaa ”FOMO”a (fear of missing out) ja imetetyllä lapsella saattaa olla vaikeuksia malttaa rinnalle etenkin päiväsaikaan. Mitä huomioida hyvin aktiivisen lapsen kanssa: Rakenna selkeät ja säännölliset rutiinit nukkumaanmenoille ja tarjoa rutkasti mahdollisuuksia energian purkamiseen päivällä ja juuri ennen nukkumaanmenoa. Pyri kannustamaan imetettyä lasta lyhyitä hetkiä rinnalle pitkin päivää esimerkiksi ihokontaktin avulla. Matala: Viettää mielellään paljon aikaa rauhassa seuraillen ympäristöään.

Rytmisyys Säännöllinen: Herää, ruokailee ja nukahtaa luonnostaan suunnilleen samaan aikaan. Mitä huomioida rytmiltään säännöllisen lapsen kanssa: Rytmiltään säännöllisen vauvan luontaista rytmiä voi olla haasteellista muuttaa. Jos tämä on välttämätöntä, siirrä aikataulua rauhallisesti vartilla kerrallaan. Huomioi ajoissa jet lagin vaikutus matkustettaessa. Epäsäännöllinen: Ei koskaan nukahda samaan aikaan ja päiväunien ajankohta sekä pituus vaihtelevat. Tarvitsee joustavuutta ja kokee aikataulut stressaavina. Hampomisen ja sairastelun jälkeen paluu rutiiniin voi olla haastavaa. Mitä huomioida rytmiltään epäsäännöllisen lapsen kanssa: Voi kokea helposti yliväsymystä. Käytä valoa ja pimeyttä apuna uniajan ilmaisemisessa. Älä pakota lasta aikatauluun, vaan luo sen sijaan rytmiä ja rutiineja päivään eli tietyt asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä vaikka tarkka aika vaihtelee. Jos haluat lisätä päivään ennakoitavuutta, harkitse herättämistä aamulla aina samaan aikaan.

Suhtautuminen uusiin tilanteisiin

Lähestyvä: On kiinnostunut uusista ihmisistä ja tilanteista. Rakastaa olla menon keskipisteessä, nauttii muiden seurasta ja kodin ulkopuolella vietetystä ajasta. Nukkuu helposti missä vain, nauttii muskareista ja muista sosiaalisista aktiviteeteista. Suhtautuu ennakkoluulottomasti esimerkiksi uusiin ruokiin ja leluihin.



Vetäytyvä: Ensireaktio uusiin ihmisiin ja tilanteisiin on varautunut, voi lämmetä hitaasti. Voi kokea uudet tilanteet ja kokemukset kuormittavina. Vanhemman olisi hyvä olla herkkänä lapsen mielelle ja tarvittaessa poistua lapsen kanssa tilanteesta, jos se on hänelle liikaa. Saattaa nukkua huonosti poissa kotoa, mutta ajan kanssa sopeutuu. Mitä huomioida vetäytyvän lapsen kanssa: Pyri rauhallisiin siirtymiin ja muutoksiin. Kanssasäätely on erityisen tärkeää myös herkästi vetäytyvän lapsen kanssa. Kiinnitä huomiota yhteyden ylläpitoon ja kahdenkeskiseen aikaan iltaisin. Kunnioita lapsen mahdollista tarvetta omalle tilalle ja vältä ylistimulaatiota. Älä painosta lasta sopeutumaan liian nopeasti ympäristöön, joka tuntuu hänelle epämukavalta. Matkustelu ja uudet uniympäristöt voivat tuottaa haasteita nukkumiselle, joten ennakoi tämä ja pyri pysymään rauhallisena.

Sopeutuminen

(huom. edellä mainittu alkureaktio ja sopeutuminen ovat toisistaan riippumattomia, eli uusiin tilanteisiin varautuneesti suhtautuva voi olla kuitenkin nopea sopeutumaan ja vastaavasti utelias lapsi voi sopeutua vaikeasti muutoksiin) Korkea: Siirtymät ovat helppoja, voi siirtyä esimerkiksi hyvin suoraa leikkimästä nukkumaan ja nukahtaa helposti syömisen jälkeen. Matala: Kokee muutokset ja siirtymät stressaavina. Itkee herkästi aktiviteetin päättyessä ja toisen alkaessa. Uusiin ihmisiin ja tilanteisiin tutustuminen ottaa paljon aikaa. Nukkumaanmenoaika voi olla hyvin haasteellinen ja imetetty lapsi voi kaivata pitkää imetystä rauhoittuakseen unille. Hänelle on usein myös haasteellista nukahtaa uudelleen herättyään yöllä. Mitä huomioida hitaasti sopeutuvan lapsen kanssa: Rakenna selkeät ja säännölliset rutiinit nukkumaanmenoille. Pidä päivärytmi hitaana ja pyri nukkumaan unet omassa kotona. Kunnioita lapsen rajoja ja kuuntele mitä hän kertoo. Valmistaudu pidempään rauhoittumisaikaan unille. Esittele lapselle ajoissa avuksi myös muita lapsenhoitoon. Pyri luomaan selkeää rytmiä päivään ja käytä esimerkiksi valoa ja ääntä merkkeinä tulevasta siirtymästä. Herkkyys/Responsiivisuus

Korkea: Kokee märän vaipan epämukavana ja saattaa myös herätä herkästi heti, kun on vähänkään nälkäinen. Saattaa häiriintyä herkästi tietyistä äänistä ja voi kokea erilaiset tekstuurit erityisen epämiellyttävänä. Hän reagoi herkästi myös lämpötilanvaihteluihin ja aistii herkästi hoitajiensa mielialoja sekä reagoi niihin. Saattaa valvoa lähes läpi yön tehdessään hampaita ja tarvitsee ”täydellisen” uniympäristön. Mitä huomioida herkän lapsen kanssa: Pyri siihen, että unille avustaja olisi rauhallisessa ja stressittömässä mielentilassa. Tarjoa paljon läheisyyttä nukkumaanmennessä ja pyri herkistymään lapsen mielelle iltarutiinin aikaan. Kiinnitä erityistä huomiota uniympäristöön (valo, äänet, lämpötila). Huomioi myös petivaatteiden ja yöasun mukavuus: onko materiaali lapselle miellyttävä, onko häiritseviä pesuohjelappuja? Jos epäilet aistiyliherkkyyttä ja se vaikuttaa arkeenne, ota asia esille neuvolassa. Vauvoille(kin) on kuitenkin tyypillistä säikkyä kovia ääniä ja yllättäviä tilanteita sekä reagoida vanhempien kokemaan stressiin. Matala: Ei häiriinny erityisesti märästä vaipasta, erilaisista tekstuureista, äänistä tai hajuista. Usein innokas maistelija eikä häiriinny helposti nukkuessaan. Hän voi reagoida lievemmin hampaita tehdessään tai sairastuessaan.

Intensiivisyys Korkea: Ilmaisee tunteitaan voimakkaasti ja tunne-elämä voi muistuttaa vuoristorataa. Saattaa olla haastavaa saada häntä rauhoitettua tunteenpurkauksen jälkeen. Lapsi saattaa valpastua herkästi öisin ja kaipaa paljon tukea rauhoittumiseen. Usein ”catnapper” eli nukkuu lyhyitä päiväunia. Mitä huomioida hyvin intensiivisen lapsen kanssa: Tarjoa paljon fyysistä läheisyyttä päiväsaikaan esimerkiksi kantaen ja hieroen. Tarjoa unilelua. Seuraa väsymysmerkkejä ja pyri välttämään yliväsymystä. Kiinnitä huomiota virikkeiden määrään päivisin ja huomioi riittävän pitkä rauhoittumisaika ennen nukkumaanmenoa. Sanoita muutoksia ja tee niitä hitaasti. Matala: Ei ilmaise tunteitaan erityisen voimakkaasti.

Yleinen mieliala Positiivinen: Herää yleensä iloisena ja on päiväsaikaan pääosin hyväntuulinen. Voi tarvita enemmän tukea negatiivisten tunteiden ilmaisuun. Totinen: Voi olla kovin itkuinen ja herätä itkien, tarvitsee paljon lohdutusta. Hän voi olla varautunut uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten seurassa. Mitä huomioida totisen lapsen kanssa: Totisempi lapsi tarvitsee hitaita siirtymiä ja aikaa sopeutua. Hän on usein tarkkaavainen ja tekee paljon ajatustyötä, joten unentarve voi olla tyypillistä voimakkaampaa samoin kuin muuten hyvin fyysisesti aktiivisen lapsen kanssa. Voi usein tarvita enemmän tukea unimuutoksissa ja kanssasäätelyn merkitys on erityisen tärkeä rauhoittumisaikaan illalla.

Häirittävyys

Korkea: Ympäristö vie helposti hänen huomionsa. Voi olla esimerkiksi haastavaa syödä, mikäli ympärillä on muita ihmisiä tai kuulee yllättävän äänen. Mitä huomioida herkästi häiriintyvän lapsen kanssa: Pyri rauhoittamaan uniympäristö huomioiden valo ja äänet. Maito voi olla tarpeen tarjota hämärässä, rauhallisessa huoneessa ja/tai tarjota useita, lyhyitä syöttöjä pitkin päivää, jotta syönti ei painottuisi täysin yöhön. Liikkuvat unet esimerkiksi rattaissa eivät välttämättä toimi herkästi ympäristöstä häiriintyvillä lapsilla. Opettele tuntemaan mikä toimii omalla lapsellasi äänimaailman suhteen, jotta ympäristön muut äänet voidaan tarpeen mukaan vaimentaa, mutta ääni ei ole liian stimuloivaa. Vältä riemunkirjavaa sisustusta sekä mobileja uniympäristössä. Matala: Ei häiriinny herkästi ympäristöstään.

Sinnikkyys Korkea: Harjoittelee taitoa uudelleen ja uudelleen kunnes hallitsee sen. Tyypillisesti tiheää yöheräilyä kehitysharppausten aikana ja hänelle voi olla haasteellista rauhoittua unille treenatessa uutta motorista taitoa. On usein haastavaa yrittää kiinnittää hänen huomionsa pois siitä, mitä hän on tekemässä. Mitä huomioida pitkäjänteisen lapsen kanssa: Tarjoa paljon mahdollisuuksia taitojen harjoitteluun päiväsaikaan. Ole kärsivällinen ja pyri ylläpitämään rutiineja. Matala: Oppii uusia taitoja tyypillisesti pienin askelin ja voi antaa helposti periksi, mikäli ei saavuta tavoitettaan välittömästi. Yleensä nämä piirteet eivät vaikuta erityisemmin uneen, mutta hän voi olla itsetietoisempi ”epäonnistumisen” suhteen yrittäessään uusia asioita.


 

LÄHTEET: Keltikangas-Järvinen, L. 2004. Juva: WS Bookwell Oy. Kronqvist, E-L & Pulkkinen, M-L. 2007. Kehityspsykologia. Matkalla muutokseen. 1. painos. Helsinki: WSOY. Isla-Grace. Baby-Led Sleep and Well-Being Specialist-sertifikaattikoulutus. 2020-2021.

631 views0 comments

Recent Posts

See All